Päästökauppajärjestelmät

Päästökauppajärjestelmät ovat markkinapohjaisia ilmastonmuutoksen torjunnan välineitä, joissa asetetaan sektorin päästöille kokonaiskatto ja jaetaan siitä saadavat päästöoikeudet. Oikeudet voidaan ostaa ja myydä. Jokaisena sitovuotena yritysten on todistettava, että niiden päästöt vastaavat käytettyjen oikeuksien määrää; ylitykset voivat johtaa seuraamuksiin tai lisäoikeuksien hankintaan.

Oikeudet voivat olla ilmaisia tai huutokaupan kautta, ja jakamisessa käytetään mekanismeja kuten banking (oikeuksien säilyttäminen tulevia vuosia varten) ja borrowing (käyttö seuraavien vuosien oikeuksista). Joissakin järjestelmissä voi käyttää ulkomaisia kompensaatiota (offsetteja).

EU ETS on suurin nykyinen päästökauppajärjestelmä, joka kattaa energiantuotannon ja teollisuuden sekä ilmailun EU:ssa. Muita merkittäviä ohjelmia ovat UK ETS, Kalifornian Cap‑and‑Trade sekä RGGI, ja Kiinan kansallinen ETS. Usein ohjelmia kehitetään ja linkitetään toisiinsa, jotta hiilivuotoa voidaan hallita ja kustannustasoa voidaan tasoittaa.

Historia: 1990-luvulla syntyi ensisijaisia kokeiluja, mutta EU ETS käynnistyi vuonna 2005. Sen jälkeen järjestelmä on kehittynyt useissa vaiheissa (Phase 1–4), ja vakauden parantamiseksi on otettu käyttöön Market Stability Reserve sekä muita ohjausvälineitä. Tulevaisuudessa laajentaminen sekä sektorien välinen linkittäminen ovat keskeisiä tavoitteita.

Hyödyt ja haasteet: päästökauppajärjestelmät voivat tarjota kustannustehokkaat päästövähennykset ja kannustaa innovaatioihin. Haasteita ovat hinnan vaihtelu, päästöoikeuksien mahdollinen ylitarjonta sekä riskit hiilivuodosta ja kilpailukyvystä. Näiden ratkaisemiseksi kehitetään vakausmekanismeja, hintatukia ja mahdollisesti EU:n CBAM-käytäntöjä sekä täydentäviä politiikkoja.