Oskillaattori

Oskillaattori on elektroniikkapiiri tai -laite, joka tuottaa toistuvan sähköisen signaalin ilman ulkoisen signaalin jatkuvaa syöttöä. Signaalin taajuus ja muoto määräytyvät piirin rakenteen, komponenttien sekä palautteen ominaisuuksien mukaan. Oskillaation keskeinen perusta on positiivinen palaute, jonka avulla signaali voi kiertää kiertoon ja pysyä käynnissä.

Barkhausenin kriteerin mukaan oskillaation synty edellyttää, että kiertoyhteyden kokonaisvaihe on 0 mod 2π ja että silmukan vahvuus on noin 1. Näin signaali voi vahvistua eikä sammua.

Elektroniikassa yleisimpiä oskillaattoreita ovat: LC-oskillaattorit, joissa käytetään kiertokytkentää L ja C; taajuus f = 1/(2π√(LC)). RC-oskillaattorit, kuten Wienin silmukka, joihin taajuus säädetään vastusten ja kondensaattorien avulla. Lisäksi ovat Colpitts- ja Hartley-oskillaattorit, kristallioskillaattorit (kristallin, quartz) sekä renka-oskillaattorit. Jokaisella tyypillä on etunsa vakauden, koon ja virrankulutuksen suhteen.

Käyttökohteita ovat radiolähetykset, langaton viestintä sekä mikropiirien ja muiden digitaalisten laitteiden kellolähteet sekä signaaligeneraattorit testauksessa. Oskillaattorin taajuus voidaan usein tarkentaa ja stabiloida esimerkiksi kidekristallin (kristallioskillaattori) tai sulautettujen PLL-säätimien avulla.