Orientaatioliikkuvuus

Orientaatioliikkuvuus kuvaa kykyä ylläpitää tai säätää suuntautumistaan liikkeessä suhteessa ympäristöön. Sanaa muodostavat suomen sanat orientaatio (suuntautuminen, tilan ymmärrys) ja liikkuvuus. Termi ei ole vakiintunut kaikilla tieteenaloilla, mutta sitä käytetään kuvaamaan dynaamista suuntautumisen hallintaa sekä ihmisissä että teknisissä järjestelmissä.

Kognitiivisessa psykologiassa orientaatioliikkuvuus viittaa kykyyn reorientoitua ja pitää suunnan tiedon mieleen liikkuessa. Tämä muodostuu visuaalisista maamerkeistä, vestibulaarisesta vastaanottamisesta, proprioceptiosta sekä työmuistista ja motorisesta suunnittelusta. Tutkimuksissa mitataan muun muassa reorientaation nopeutta ja polun muistamista sekä virtuaalitodellisuuskäytäntöjä.

Robotiikassa orientaatioliikkuvuus tarkoittaa robotin kykyä säilyttää tai muuttaa suuntaustaan liikkeen aikana. Tämä edellyttää sensorien kuten IMU:n, gyroskoopin ja magnetometrin sekä kartoituksen ja paikannuksen integrointia, jotta robotti voi toimia turvallisesti ja tarkasti dynaamisissa ympäristöissä.

Ympäristö- ja terveydenhuollon konteksteissa orientaatioliikkuvuus voi viitata henkilön kykyyn löytää reitit ja liikkua tiloissa sekä tilanteissa, joissa suunta voidaan menettää. Esteettömyys, selkeät visuaaliset vihjeet ja hyvä reittisuunnittelu tukevat orientaatioliikkuvuutta etenkin iäkkäiden ja avaruudellisten hahmottamisen haasteista kärsivien kohdalla.

Termi on käyttökontekstista riippuvainen. Selkeä määritelmä ja mitat ovat suositeltavia: esimerkiksi reorientaation nopeus, reitin muistaminen tai tilallinen suunnanhallinta. Orientaatioliikkuvuus liittyy läheisesti tilalliseen orientaatioon, wayfindingiin, proprioceptioniin ja vestibulaariseen toimintaan.