Olomuodossa

Olomuodossa viittaa aineen tilaan fyysisissä oloissa, kuten lämpötilassa ja paineessa. Yleisimpiä olomuotoja ovat kiinteä, neste ja kaasu. Plasmaa voidaan pitää neljänneksi olomuotona, kun aine on ionisoitunutta ja energian määrä on suuri.

Kiinteässä olomuodossa hiukkaset ovat tiiviisti järjestäytyneitä, ja aineella on sekä muoto että tilavuus. Nesteellä on tilavuus, mutta sen muoto seuraa astian muotoa. Kaasulla ei ole sekä muotoa että tilavuutta; se täyttää tilan ja astian. Plasmassa hiukkaset ovat ionisoituneita, ja se ilmenee sähköjohtavuutena sekä korkealla energiatasolla.

Siirtymä olomuodosta toiseen tapahtuu lämpötilan tai paineen muutoksista. Esimerkkejä: kiinteä → neste: sulaminen; neste → kiinteä: jäätyminen; neste → kaasu: haihtuminen tai kiehuminen; kiinteä → kaasu: sublimaatio; kaasu → kiinteä: deposition. Muutoksissa tarvitaan latenttilämpöä, energiaa joka liittyy muutokseen.

Faasidiagrammit kuvaavat olomuotojen alueet paineen ja lämpötilan funktiona. Kolmipiste on paikka, jossa kiinteä, neste ja kaasu voivat olla samanaikaisesti tasapainossa. Kriittinen piste merkitsee tilaa, jossa nesteen ja kaasun erottuvuus häviää.

Olomuodon tunteminen on keskeistä monilla aloilla, kuten kemianteollisuudessa, materiaalitutkimuksessa, meteorologiassa ja kriogenisissa prosesseissa. Aineen olomuodot vaikuttavat molekyylien liikkumiseen, tiheyteen ja lämmönjohtavuuteen, ja ne muuttuvat esimerkiksi lämpötilan, paineen tai kemiallisen ympäristön mukaan.