Oksidointiprosesseja

Oksidointiprosessit, eli hapettumisreaktiot, ovat kemiallisia reaktioita, joissa aine luovuttaa elektroneja. Tämä tapahtuu yleensä yhdessä pelkistysreaktion, eli elektronien vastaanottamisen, kanssa. Nämä kaksi reaktiota muodostavat yhdessä hapetus-pelkistysreaktion eli redoksireaktion. Oksidointi voidaan määritellä myös hapetusluvun nousuna. Kun aine hapettuu, sen hapetusluku kasvaa.

Yksi yleisimmistä oksidointiprosesseista on palaminen, jossa aine reagoi nopeasti hapen kanssa vapauttaen energiaa lämmön ja valon muodossa. Metallien ruostuminen on hitaampi oksidointiprosessi, jossa metalli reagoi hapen ja kosteuden kanssa muodostaen oksideja. Myös soluhengitys soluissa on tärkeä biologinen oksidointiprosessi, jossa glukoosi ja muut ravintoaineet hapettuvat vapauttaen energiaa solujen käyttöön.

Oksidointiprosesseilla on monia teollisia sovelluksia, kuten metallien tuotanto, akkujen toiminta ja jäteveden puhdistus. Ne ovat myös vastuussa monista ilmiöistä luonnossa, kuten mineraalien muodostumisesta ja ilmakehän kemiallisesta tasapainosta. Oksidointi voi olla haitallista, esimerkiksi aiheuttaen materiaalien haurastumista tai elintarvikkeiden pilaantumista, mutta se on samalla välttämätöntä elämälle ja monille teknologisille prosesseille.