Oikeuskäytössä

Oikeuskäytössä tarkoitetaan lain säännösten käytännön soveltamista sekä sitä, miten oikeudelliset normit herättävät tulkintoja ja päätöksiä. Termi kattaa sekä tuomioistuinten ratkaisut että viranomaisten soveltamiskäytännön, joita oikeudellinen toiminta käytännössä perustuu.

Se tarjoaa erottelun pelkän lainsäädäntötekstin ja oikeusteoreettisen keskustelun välillä. Käytännössä oikeusnormien merkitys syntyy usein tapauksista ja ennakkotapauksista, ei pelkästään kirjoitetusta tekstistä.

Esimerkkejä oikeuskäytön alueista ovat siviili- ja rikosoikeuden tulkinnat sekä hallinto-oikeudelliset päätösten soveltamiskäytännöt. Toimeenpano ja määräysten tulkinta voivat poiketa eri oikeusasteiden välillä ja ajan kuluessa kehittyä uuden ennakkotapauksen myötä.

Oikeuskäytäntö kehittyy jatkuvasti ennakkotapausten kautta. Keskeisiä lähteitä ovat korkeimpien oikeusasteiden ratkaisut sekä viranomaisten tulkintaohjeet.

Yhteenvetona oikeuskäytön käsite kuvaa oikeudellisen normiston elämää käytännössä: normit sovelletaan, tulkitaan ja täydennetään oikeuskäytännön kautta, jolloin lainsäädäntö ja oikeusteoria saavat käytännön muodon.

---