Oikeudenkäyntikuluja

Oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin aikana syntyviä kustannuksia, kuten oikeudenkäyntimaksut, asianajopalkkiot, todistajien ja asiantuntijoiden palkkiot sekä asiakirjojen laatimisen, toimitusten, kopioinnin, käännösten ja matkakulujen kaltaiset menot. Myös käräjäoikeudessa ja viranomaisasioissa syntyvät muut kuluja voivat liittyä oikeudenkäyntiin.

Kustannusten jakautuminen perustuu usein voittajaa–häviäjä-sääntöön: hävinnyt osapuoli maksaa voittaneen osapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että kustannukset jaetaan eri tavalla tai että kumpikin osapuoli vastaa omista kustannuksistaan kokonaan, esimerkiksi jos lopputulos on osittain molemmin päin voitetun vastainen tai jos asianjohto on ollut erityisen epäselvä. Kustannusten korvaaminen edellyttää yleensä tuomioistuimen päätöstä oikeudenkäynnin lopuksi.

Korvausmenettely ja oikeudenkäyntikulujen enimmäismuutokset voivat vaihdella oikeusasteittain ja asian laadun mukaan. Voittaneella osapuolella on tavallisesti oikeus hakea korvausta tuomioistuimen kautta, ja tapauskohtaisesti määritellään, mitkä kustannukset ovat kohtuullisia ja korvattavia. Monilla alueilla on myös oikeudellinen apu (oikeudenkäyntituki) niille, joilla tulot ovat pienet; tämä voi vaikuttaa siihen, kuinka suuria kustannuksia lopulta voidaan kattaa.

Ennakoitavuus ja suunnittelu ovat suositeltavia: ennen oikeudenkäyntiä kannattaa arvioida mahdolliset kustannukset sekä harkita vaihtoehtoja, kuten sovintoa, joka voi vähentää sekä taloudellista että ajallista rasitetta.