Oikeellisuudesta

Oikeellisuudesta on käsite, joka viittaa oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden piiriin kuuluvien ominaisuuksien kokonaisuuteen. Suomessa sanaa käytetään sekä oikeudellisessa että yleiskielisessä mielessä kuvaamaan sitä, onko jokin toiminta, päätös tai käytäntö lain ja siihen liittyvien normien mukainen. Oikeellisuus voi siten tarkoittaa sekä juridista oikeellisuutta (laillisuus, oikeudellisesti pätevyys) että toimintaa määrittävää yleisen hyväksytyn käytännön normiston mukaista oikeellisuutta.

Oikeellisuus ja laillisuus ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Lainsäädäntöön, viranomaisten toimintaan sekä hallinnon prosesseihin liittyy oikeellisuusvaatimus: päätösten on perustuttava lakiin, niiden on noudatettava menettelyllisiä vaatimuksia ja oltava oikeudellisesti päteviä. Oikeellisuutta tarkastellaan usein oikeudellisessa valvonnassa ja oikeusjohdannaisissa menettelyissä, joissa viranomaisten toimien sisällön ja muodollisuuden oikeellisuus on ratkaisevaa.

Oikeellisuus näkyy myös talouden ja sopimusoikeuden konteksteissa. Esimerkiksi kirjanpidon, sopimusten ja hankintojen yhteydessä oikeellisuus tarkoittaa, että toiminta on lainmukaista, sekä taloudellisesti että oikeudellisesti järkevää ja totuudenmukaista rekisteröintiä varten.

Etymologisesti oikeellisuus koostuu sanoista oikea ja -ellisuus, ja se on vakiintunut käsite suomalaisessa oikeudellisessa ja hallinnallisessa keskustelussa. Se liittyy voimakkaasti oikeuden ja normien noudattamisen ariaan, mutta eroaa muun muassa oikeudenmukaisuuden käsitteellisestä painotuksesta.