Nukleotideilla

Nukleotidit ovat biomolekyylejä, jotka muodostavat nukleiinihappojen rakennuspalikoita sekä toimivat monien solujen biokemiallisten reaktioiden kofaktoreina. Jokaiseen nukleotidiin kuuluu typpipohja, sokeriosa sekä yksi tai useampi fosfaattiryhmä. Sokeri voi olla deoksiriboosi DNA:lle tai riboosi RNA:lle, mikä vaikuttaa molekyylin rakenteeseen ja kemiallisiin ominaisuuksiin.

Typpipohjat ja niiden luokittelu ovat keskeisiä. Puriiniset pohjat ovat adenine ja guanine, pyrimidiiniset pohjat cytosine sekä thymine DNA:lla ja urasiili RNA:lla. Nucleotidit yhdistyvät toisiinsa fosfodiesterisidoksin muodostaen nukleiinihapet DNA:n ja RNA:n sokeri-fosfaattivarteen. DNA on yleensä kaksijuosteinen heliksi, jossa A pariutuu T:n kanssa ja G pariutuu C:n kanssa; RNA on useimmiten yksijuosteinen ja voi muodostaa monimutkaisia rakenteita.

Nukleotidit ovat myös tärkeitä energian ja signaalin välittäjiä sekä kofaktoreita. ATP ja GTP toimivat yleisinä energianlähteinä solujen biokemiallisissa prosesseissa. cAMP ja cGMP toimivat signaalimolekyyleinä. Koentsyymit kuten NAD+, NADP+, FAD ja CoA perustuvat nukleotidiin ja osallistuvat moniin metabolisia reaktioihin.

Solussa nucleotideja syntetisoidaan de novo -polkujen sekä salvage-reittien kautta, jolloin tyypillisesti vapautuneet pohjat ja sokerit yhdistetään erityisten entsyymien avulla. Nukleotidit ovat siten sekä geneettisen tiedon kantajia että keskusherkkiä metabolisia kohteita.