Nukleobaseja

Nukleobaseja ovat DNA:n ja RNA:n perusrakenteen rakennusosat. Ne ovat pienikokoisia orgaanisia molekyylejä, jotka kiinnittyvät sokeriin muodostaen nukleotideja. Nukleobaasit määrittävät geneettisen koodin lukeutuvan parittelun ja siten kopioitumisen sekä transkription tarkkuuden.

Nukleobaasit jaetaan kahteen pääryhmään: puriineihin (kaksi rengasta) ja pyrimidiineihin (yksinkertainen rengas). Päätyyppejä ovat adenine (A) ja guanine (G) puriineina sekä cytosine (C) jokaineja thymine (T) DNA:lla ja uracil (U) RNA:lla pyrimidiineina. DNA:ssa A pariutuu T:n kanssa kahden vetysidoksen avulla, ja C pariutuu G:n kanssa kolmen vetysidoksen avulla. RNA:ssa T korvautuu U:lla, joten A parittuu U:n kanssa. Nukleobaasit sitoutuvat sokeriin deoksiriboosiin (DNA) tai riboosiin (RNA) N-glykosidisidoksen välityksellä, mikä mahdollistaa sekä perinnöllisen tiedon säilymisen että sen käytön.

Modifikaatiot ja vaihtelut: Monet nukleobaasit voivat olla modifioituneita. Esimerkiksi DNA:ssa esiintyy 5-metyylisytosiinia, ja RNA:ssa on lukuisia modifikaatioita, jotka vaikuttavat koodauksen luettavuuteen ja proteiinisynteihin. Bioteknologiassa sekä luontaisessa biologiassa on jälleen kehitetty keinotekoisia nukleobaasia, joita käytetään esimerkiksi geneettisen koodin laajentamiseen ja eri sovellusten tutkimukseen.