Normaaliarvot

Normaaliarvot, tai viitearvot, ovat laboratorioarvojen viitealueita, joita käytetään tulosten tulkinnassa. Ne kuvaavat terveestä väestöstä kertovan jakauman keskikohtaa ja vaihtelua, tyypillisesti 95 prosentin viiteväliä. Viitearvot auttavat erottamaan normaalit ja poikkeavat tulokset, ja niitä sovelletaan useilla mittausalueilla, kuten verisäätöissä, biokemiallisissa testeissä ja hematologiassa.

Määrittämiseen liittyy useita tekijöitä. Normaaliarvot kerätään suurista terveiden henkilöiden joukosta, ja niistä voidaan laatia iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuja viitealueita. Arvot voivat vaihtua mittausmenetelmän, käyttämän laitteen sekä reagensein mukaan, joten laboratorio julkaisee usein omat viitearvonsa. Lisäksi viitearvot voivat vaihdella väestö- ja aluekohtaisesti, ja niitä päivitetään uusien kriteerien sekä tekniikan kehittyessä.

Käyttö käytännössä perustuu siihen, että potilaan mittaustulos verrataan kyseisen laboratorion viitearvoihin. Sisäpuolella oleva tulos katsotaan normaaliksi tai viittaamattoon, kun taas poikkeavuudet voivat viitata terveysongelmiin tai vaatia lisätutkimuksia. On tärkeää huomata, että normaaliarvot ovat suuntaa-antavia: kliininen päätös riippuu aina potilaan tilasta, oireista ja muiden tutkimusten kokonaisuudesta.

Rajoitteita ovat biologinen vaihtelu sekä pre- ja postanalyyttiset tekijät kuten ruokavalio, vuorokausivaihtelu ja raskaus. Siksi viitearvot voivat olla erilaisia eri laboratorioissa, ja tulisi tulkita oman laboratorion viitearvojen mukaisesti.