Newmanprojektiota

Newmanprojektiota on orgaanisen kemian visuaalinen konformaatioesitys, jota käytetään tarkastelemaan kahden sp3-hybridisoituneen hiiliatomin välistä C-C-sidosta. Sen on kehittänyt ja nimensä saanut brittiläinen kemisti Melvin Newman 1950-luvulla. Projektio esittää kiertymisen siten, että katsotaan sidosta suoraan pitkin: etuhiili esitetään etuosassa kolmen substituentin muodostamassa kuviossa ja taka-hiili näkyy sen taustalla samalla tavoin kolmen substituentin kanssa. Substituenttien suhteellinen asento määräytyy dihedraalikulman mukaan, ja eri kulmilla syntyy erilaisia konformaatioita.

Yleisimmät konformaatio-tilanteet ovat eclipsed-tilanne, jossa substituentit ovat päällekkäin, sekä staggered-tilanteet, joissa substituentit ovat erillään. Eri konformaatioiden välillä on eroja steristen vuorovaikutusten ja torsionaalisen energian vuoksi; erityisesti anti- ja gauche -asennot sekä mahdolliset bulkiutuvien substituenttien vuorovaikutukset voivat vaikuttaa molekyylin kokonaisenergiaan. Newman-projektioita käytetään laajasti konformaatioanalyysiin, kemian opetukseen ja rakenteiden tulkintaan sekä energiatasojen suhteiden ja reaktiomekanismien hahmottamiseen.

Historiallisesti menetelmä on saanut nimensä Melvin Newmanin mukaan, ja siitä on tullut keskeinen väline orgaanisessa kemiassa. Se soveltuu erityisesti yksinkertaisten hiiliketjujen ja vaihtelevien substituenttien analysointiin; suurten ja monimutkaisten molekyylien kolmiulotteisuuden täydellinen kuvaus voi vaatia muita esitys- ja analyysitapoja.