Neonilamppu

Neonilamppu on lasiputkesta koostuva kaasudispersion laite, jossa alhaisen paineen neonkaasua käytetään valon tuottamiseen. Kun putkeen kytketään riittävän korkea sähköjännite, neon sähköisesti ionisoituu ja putkessa syntyy kirkas – tyypillisesti oranssi punertava – valo. Neonvalon väri on perinteisesti oranssi-punainen, mutta erilaiset kaasuseokset voivat tuottaa muita värejä. Neonputkia käytetään sekä pienikokoisina indikaattoreina että pitkiä, muotoon taivutettuja kylttejä ja valaistusratkaisuja varten.

Neonilamppujen rakenne on yksinkertainen: lasiputki, jonka molemmissa päissä on elektrodikit, ja jonka sisälle on täytetty neonkaasulla alhainen paine. Putki on yleensä tyhjiöön ja kaasuun sekoitettu pienellä määrällä muita jalokaasuja tai lisäaineita, jotta käynnistys ja valonlaatu ovat vakaat. Jonkinlaisella jännitteellä alkaa ionisaatio ja loiste, ja lampun toiminta perustuu kaasun sähköiseen purkaukseen. Neonlähteet ovat tyypillisesti säänkestäviä ja kemiallisesti stabiileja, mutta ne ovat lasia ja haurastuvat iskemiin.

Historiaan liittyy neonin hyödyntäminen valaistuksessa 1920-luvulla, kun Georges Clauden johdolla kehitettiin kaupalliset neonkyltit. Neonkyltit ovat jääneet ikoniksi välähdyksensä ansiosta, ja neonilamppuja käytetään edelleen signaali- ja koristevalaistuksessa sekä vanhoissa laitteissa, vaikka nykyisin LED-valaistus on yleisempää. Neonilamppujen merkitys valaistuksessa on pääasiassa historiallinen ja visuaalinen, mutta ne tarjoavat edelleen yksittäisissä sovelluksissa erityisen ilmeen ja toiminnallisen piirteen.