NFCyhteyden

NFC-yhteys (Near Field Communication) on lyhyen kantaman radiotekniikka, jonka avulla kaksi laitetta voi vaihtaa dataa tai toinen laite voi toimia korttina. Tyypillinen etäisyys on muutama senttimetri ja järjestelmä käyttää 13,56 MHz taajuutta. NFC on RFID-tekniikan osa ja on suunniteltu energiatehokkaaksi sekä helppokäyttöiseksi.

NFC toimii kolmella tilalla: read/write, card emulation ja peer-to-peer. Initaattori aloittaa yhteyden ja kohdelaitteena voi olla passiivinen tagi tai toinen aktiivinen laite. Nopeat tiedonsiirtotaajuudet ovat tyypillisesti 106, 212 ja 424 kilobittiä sekunnissa. Lisäksi passiiviset tagit saavat virtaa RF-kentästä, mikä mahdollistaa pienillä virtalähteillä toimivat etiketit.

Standardeja ja yhteensopivuutta hallitaan NFC Forumin sekä kansainvälisten standardien kautta. NFC-yhteys hyödyntää ISO/IEC 14443- ja ISO/IEC 18092 -standardien periaatteita sekä NFC-tyyppien (Type 1–4) määritelmiä. Monilla laitteilla, kuten älypuhelimilla ja maksukorteilla, on tuki näille standardeille, mikä mahdollistaa laitteiden välisen yhteyden sekä tagien lukemisen että maksujen suorittamisen.

Käyttökohteita ovat kontaktittomat maksut, pääsynhallinta, lompakkotoiminnot sekä nopea paritus Bluetooth- tai Wi-Fi-laitteiden välillä. NFC on laajasti käytössä mobiilimaksuissa ja etiketissä sekä älykorteissa.

Tietoturva: lyhyt kantama pienentää riskilähteitä, mutta tiedonsiirto ei yksin riitä, vaan käytetään tokenointia, Secure Element -ratkaisuja sekä salausmenetelmiä maksutarkoituksissa. Rajoitteita ovat kantaman pienuus, vaihtelevat nopeudet sekä metallin ja muiden ympäristötekijöiden mahdolliset häiriöt.