Muistikirjaa

Muistikirjaa on yleinen termi arkipäiväisessä kielenkäytössä kuvaamaan paperista tai digitaalista välinettä, jota käytetään muistiinpanoihin, muistutuksiin ja ideointiin. Suomen kielessä muistikirja viittaa sekä muistojen ja ajatusten talteen ottamiseen tarkoitettuun päiväkirja- tai muistikirjamuotoon että yleisesti muistiinpanovälineeseen. Muistikirjaa käytetään sekä oppimiseen että työelämään, ja siihen voi kirjoittaa lyhyet muistutukset, suunnitelmat sekä pitkäjänteisempiä päiväkirja- tai projektimuistiinpanoja.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista muisti ja kirja, eli se on kirja muistettavien asioiden tallentamiseen. Muistikirja voi olla sekä käytännöllinen työkalu että henkilökohtainen väline, jota käytetään erillään päiväkirjasta, joka keskittyy usein henkilökohtaisiin tuntemuksiin ja päiviin. Suomessa muistikirjat ovat arkipäiväinen osa koulua, työelämää ja harrastuksia, mutta niitä voi käyttää monenlaisissa tarkoituksissa.

Ominaisuuksiltaan muistikirjat vaihtelevat suuresti. Yleensä ne ovat erikokoisia, suurimpia A4-kokoisista ja pienempiin taskukokoisiin vaihtoehtoihin. Sivut voivat olla viitallisia, ruudukollisia tai tyhjiä, ja niiden paperin laatu sekä leikkaus voivat vaikuttaa kirjoittamisen sujuvuuteen ja kestävyyteen. Kirja voi olla esimerkiksi läpipainopaperista kierteellinen, nidottu, rulla- tai sidoskirja sekä kannet valmistettu nahasta, muovista tai kestävästä kartongista.

Käyttötarkoitukset vaihtelevat: kouluharjoituksista ja työpöydän muistilapuista henkilökohtaiseen journalingiin ja suunnitteluun. Digitaaliset muistikirjat, kuten muistiinpanosovellukset ja pilvipohjaiset runtuket, tarjoavat vastaavat mahdollisuudet ja helpon hakemisen sekä synkronoinnin eri laitteille. Muistikirjoja käytetään myös arkistoimisessa ja ideointien tallentamisessa pitkäksi aikaa.