Monisuoritinympäristöt

Monisuoritinympäristöt, tunnetaan myös nimellä moniprosessorijärjestelmät, viittaavat tietokonejärjestelmiin, jotka sisältävät enemmän kuin yhden keskusyksikön (CPU). Nämä useat suorittimet voivat työskennellä samanaikaisesti suorittaen ohjelmia ja tehtäviä, mikä lisää merkittävästi laskentatehoa ja suorituskykyä verrattuna yksittäisiin suoritinjärjestelmiin. Monisuoritinarkkitehtuureja on pääasiassa kahdenlaisia: jaettu muisti ja jaettu levytila.

Jaetun muistin järjestelmissä kaikki suorittimet jakavat saman fyysisen muistialueen. Tämä helpottaa tiedon jakamista suorittimien välillä, mutta voi myös aiheuttaa pullonkauloja, jos useat suorittimet yrittävät käyttää samaa muistialuetta samanaikaisesti. Symmetriset moniprosessorijärjestelmät (SMP) ovat yleinen esimerkki jaetun muistin arkkitehtuurista, jossa kaikilla suorittimilla on yhtäläinen pääsy muistiin ja käyttöjärjestelmäresursseihin.

Jaetun levytilan järjestelmissä suorittimilla on omat muistinsa, mutta ne voivat jakaa pääsyn tallennusvälineisiin, kuten kiintolevyihin. Tämä arkkitehtuuri, joka tunnetaan myös nimellä NUMA (Non-Uniform Memory Access), voi tarjota parempaa skaalautuvuutta, koska jokaisella suorittimella on nopeampi pääsy omaan muistiinsa. Monisuoritinympäristöjä käytetään laajasti palvelimissa, tehokkaissa työasemissa ja sulautetuissa järjestelmissä, joissa vaaditaan suurta laskentatehoa ja kykyä käsitellä useita tehtäviä samanaikaisesti. Niiden hyödyntäminen tehokkaasti vaatii monisäikeisiä ohjelmistoja ja käyttöjärjestelmiä, jotka pystyvät jakamaan työn useiden suorittimien kesken.