Modernisaatioteoria

Modernisaatioteoria on yhteiskuntatieteellinen näkökulma, joka tutkii yhteiskuntien muuttumista perinteisistä, agraarisista yhteiskunnista moderneiksi, teollisiksi ja kaupunkimaisiksi yhteiskunniksi. Se tarkastelee niitä prosesseja ja tekijöitä, jotka ajavat tätä muutosta, sekä sen seurauksia. Teorian ytimessä on ajatus kehityksestä ja edistyksestä, jossa yhteiskunnat kehittyvät kohti tiettyjä ominaispiirteitä, kuten rationalisointia, erikoistumista, sekularisaatiota ja yksilöllisyyden kasvua.

Keskeisiä elementtejä modernisaatioteoriassa ovat teollistuminen, kaupungistuminen, koulutuksen yleistyminen ja demokratisoituminen. Teoria olettaa usein, että modernisaatio on lineaarinen prosessi, jossa kaikki yhteiskunnat kulkevat samankaltaista polkua. Varhaiset teoriat painottivat usein länsimaisten yhteiskuntien mallia ja pyrkivät selittämään kehitysmaiden haasteita niiden "modernisaation" puutteella.

Kritiikki modernisaatioteoriaa kohtaan on kohdistunut sen eurosentrisyyteen, lineaarisesti ja yksinkertaistettuun näkemykseen kehityksestä sekä sen kyvyttömyyteen selittää kehitysmaiden erilaisia polkuja ja riippuvuussuhteita globaalissa taloudessa. Nykyaikaisemmat tulkinnat huomioivat monimutkaisempia vuorovaikutuksia ja paikallisia tekijöitä.