Mittausresoluutio

Mittausresoluutio tarkoittaa pienintä eroa tai muutosta, jonka mittalaite voi erottaa mittaamassaan suureessa. Se on laiteominaisuus, joka kuvaa herkkyyttä havaita pieniä muutoksia, ja se ilmaistaan usein numeerisesti (esim. vähimmäisarvon askel, bitit, pikselikoko tai näytteenottoväli).

Mittausresoluutiota on useita lajityyppejä: spatiaalinen resoluutio (esim. pixelitiheys kamerassa tai mittayksikön koko kartoituksessa), ajallinen/temporalinen resoluutio (näytteenottotaajuus ja aikaväli), ja amplitudi- tai kvantisaatioreolusio (analoginen–digitaalinen muunnin: bittimäärä ja pienin askel LSB). Käytännön resoluutioon vaikuttavat myös kohina, signaalin dynaaminen alue, anturin lineaarisuus ja mittausjärjestelmän kalibrointi.

Resoluutio eroaa tarkkuudesta ja toistettavuudesta: resoluutio määrää erottelurajan, kun taas tarkkuus kuvaa etäisyyttä todellisesta arvosta ja toistettavuus mittausten keskinäistä yhdenmukaisuutta. Käytännössä kohina ja systemaattiset virheet rajoittavat käytettävissä olevaa resoluutiota, vaikka teoreettinen askel olisi pienempi.

Resoluutio on keskeinen parametri kuvantamisessa, spektroskopiassa, dataloggereissa ja mittausinstrumenteissa. Sen parantaminen voi edellyttää parempaa anturia, korkeampaa bittisyvyyttä, suodatusta tai keskiarvoistusta, mutta usein se sisältää kompromisseja kuten suuremman datamäärän, hitaamman mittausnopeuden tai korkeammat kustannukset.