Mittausrajat

Mittausrajat ovat ne raja-arvot, joiden sisällä mittauslaitteen tai -menetelmän mittaustulos voidaan tulkita luotettavasti. Ne kattavat sekä pienimmän mitattavissa olevan arvon että suurimman sallitun arvon sekä instrumentin dynamiikan alueen. Käytännössä mittausrajat voivat viitata eri asioihin, kuten mittausalueeseen (mittausarvojen sallittu vaihteluväli), havaitsemisrajaan (limit of detection, LOD) ja kvantifiointirajaan (limit of quantification, LOQ) sekä epävarmuuden lujuuteen liittyviin rajoihin.

Determinaatio ja määrittäminen tapahtuvat usein laitteiston teknisissä määräyksissä tai kalibrointitodistuksissa. Mittausrajoja arvioidaan kalibroinnin, validoinnin sekä linjaisuuden ja kohinan analysoinnin avulla. Havaitsemiraja voidaan määrittää mittausyksikön signaalin ja taustahälyn perusteella; LOQ puolestaan kertoo, millä tasolla arvo voidaan luotettavasti kvantifioida.

Esimerkkejä: sähköinen mittaus voi ilmoittaa mittausalueen esimerkiksi -200 V…+200 V; kemiallinen analyysi voi käyttää LOD:ia, joka kuvaa parhaan todistettavissa olevan pitoisuuden; optinen spektroskopia voi määritellä sekä LOD että LOQ.

Merkitys: mittausrajat ovat keskeisiä mittauksien laadun ja vertailtavuuden varmistamisessa, sekä ilman rajoja tehtävät mittaukset voivat olla epäluotettavia. Rajat liittyvät läheisesti epävaruuteen, jonka on dokumentoitava osana mittausmenetelmän valvontaa.