Mittatarkkuuden

Mittatarkkuus kuvaa mittausjärjestelmän kykyä antaa arvo, joka vastaa mitattavan suureen todellista arvoa mahdollisimman tarkasti. Se sisältää sekä järjestelmävirheen (bias) että satunnaiset virheet, ja sen arviointi perustuu vertailuun standardiarvoon tai kalibrointiviitteisiin sekä epävarmuuslaskentaan.

Mittatarkkuus eroaa toisistaan toistettavuuden ja tarkkuuden käsitteiden kanssa: toistettavuus kuvastaa tulosten yhteneväisyyttä saman mittausmenetelmän toistuessa samoissa olosuhteissa, kun taas mittatarkkuus viittaa oikeellisuuteen. Jäljitettävyys on keskeistä: mittauslaitteen kalibrointi ja tulosten liittäminen kansainvälisiin standardeihin mahdollistavat mittausten vertailtavuuden ja hyväksyttävyyden.

Mittatarkkuutta pyritään varmistamaan kalibroinnin avulla. Kalibrointiprosessi vertailee laitteen mittaustuloksia tunnettuun standardiarvoon ja antaa tuloksille epävarmuuslaskennan. Jäljitettävyys tarkoittaa, että kalibrointi voidaan liittää SI-yksiköihin ja että mittaustulokset ovat jäljitettävissä luotettavasti.

Keskeisiä tekijöitä mittatarkkuuteen vaikuttavat ympäristöolosuhteet (esimerkiksi lämpötila, kosteus ja tärinä), mittausvälineen kunto ja kalibroinnit, mittausmenetelmän asianmukaisuus sekä operatiiviset tekijät kuten osaaminen ja noudatetut protokollat. Käytännössä mittatarkkuutta arvioidaan teollisuudessa, laboratorio- ja metrologiaympäristöissä sekä tutkimuksessa, ja sen hallinta kuuluu laatujärjestelmiin, kuten ISO 17025- ja ISO 9001 -standardien tavoitteisiin.