Mittasuhteellisuutta

Mittasuhteellisuutta, eli suhteellisuusperiaatetta, käytetään yleisesti oikeudellisessa ja filosofisessa kontekstissa. Se viittaa periaatteeseen, jonka mukaan toimenpiteen tai rangaistuksen tulisi olla oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään tai aiheutettuun vahinkoon. Toisin sanoen, ei saa käyttää kohtuuttoman suuria keinoja pienen ongelman ratkaisemiseksi tai vähäisen rikkomuksen rankaisemiseksi.

Oikeudessa mittasuhteellisuutta sovelletaan monilla eri aloilla, kuten rikosoikeudessa, hallinto-oikeudessa ja perustuslakioikeudessa. Rikosoikeudessa se tarkoittaa, että rangaistuksen tulee vastata teon vakavuutta. Liian ankara rangaistus rikkoo suhteellisuusperiaatetta. Hallinto-oikeudessa se ilmenee siinä, että viranomaisen toimenpiteen, kuten päätöksen tai määräyksen, on oltava oikeassa suhteessa sen taustalla olevaan yleiseen etuun tai säädöksen tavoitteeseen. Esimerkiksi pienestä liikennerikkomuksesta ei voida määrätä kohtuutonta seuraamusta.

Perustuslakioikeudessa suhteellisuusperiaate on keskeinen perusoikeuksien rajoittamisen arvioinnissa. Perusoikeuslainsäädännössä rajoituksen tulee aina olla välttämätön hyväksyttävän päämäärän saavuttamiseksi, ja rajoituksen on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Jos on olemassa lievempiä keinoja saman päämäärän saavuttamiseksi, niitä tulee käyttää. Mittasuhteellisuuden arvioinnissa otetaan huomioon toimenpiteen haitallisuus ja sen tavoiteltu hyöty. Periaatteen tavoitteena on estää mielivaltaiset ja kohtuuttomat toimenpiteet ja varmistaa oikeudenmukaisuus.