Miniimplantaatit

Miniimplantaatit ovat pienikokoisia kiinnityselementtejä, joita käytetään ortodontisessa hoidossa väliaikaisina ankkureina. Ne ruuvataan suoraan alaluuhun ja mahdollistavat voimien suunnatun siirron hampaisiin ilman perinteisiä kiinnitysjärjestelmiä. Niitä kutsutaan myös väliaikaisiksi kiinnityslaitteiksi (Temporary Anchorage Device, TAD).

Käyttötarkoitukset ja indikaatiot vaihtelevat potilaan tarpeen mukaan. Miniimplantaatit soveltuvat erityisesti tilanteisiin, joissa halutaan hallita mastan voimien suuntaa tai kun perinteisillä kiinnikkeillä on rajoitteita. Esimerkkejä ovat molaarien taaksepäin tai eteenpäin siirtäminen, anterioristen hampaiden intruusio sekä kiinnitysvoimien voitto esimerkiksi tilan sulkemisessa tai paineen lohkomisessa hoidon aikana.

Materiaalit ja rakenne ovat käytännön valintojen perusta. Yleisimpiin miniimplantaatteihin käytetään titaania tai titaani-seoksia, pintakäsittely voi olla sileä tai karhennettu, mikä vaikuttaa kiinnittymiseen luuhun. Koko vaihtelee tyypillisesti noin 1,2–2,0 millimetrin halkaisijaltaan ja 6–12 millimetriä pituudeltaan. Osa malleista on self-drilling-tyyppejä, mikä tekee asennuksesta nopeampaa.

Asennus ja hoito tapahtuvat usein paikallispuudutuksessa ja ovat nopeita. Suunnittelu perustuu radiologiseen kuvantamiseen; kiinnitys voidaan toteuttaa transgingivaalisesti pienellä joissa. Kiinnitysvälineet poistetaan hoidon lopussa tai tarvittaessa, jolloin kudos toipuu nopeasti.

Edut sisältävät vähäisen invasiivisuuden, mahdollisuuden välittömään kuormitukseen ja priorisoinnin muissa hoito-ohjelmissa. Rajoituksiin kuuluvat kiinnikkeen epävarma stabiilisuus, mahdollinen hammasjuuren vaurio, ienten ärsytys sekä harvinainen tulehdus tai kiinnikkeen irtoaminen. Miniimplantaatit ovat yleisesti turvallinen ja hyödyllinen lisä ortodontisessa työkalupakissa.