Metallioksidiyhdisteillä

Metallioksidiyhdisteillä viitataan yhdisteisiin, joissa metalliatomi on kemiallisesti sitoutunut happiatomeihin. Nämä yhdisteet ovat erittäin yleisiä luonnossa ja niillä on lukuisia teollisia ja teknologisia sovelluksia. Monet metallioksidit ovat kiinteitä aineita huoneenlämmössä ja niillä on usein korkea sulamispiste. Niiden väri vaihtelee suuresti riippuen metallista ja sen hapetusasteesta. Esimerkiksi rautaoksidit voivat olla punaisia, ruskeita tai mustia.

Metallioksidien kemialliset ominaisuudet riippuvat pitkälti metallin reaktiivisuudesta. Alkalimetallien ja maa-alkalimetallien oksidit ovat tyypillisesti emäksisiä ja reagoivat voimakkaasti veden kanssa muodostaen hydroksideja. Siirtymämetallien oksidit voivat olla amfoteerisia, eli ne voivat reagoida sekä happojen että emästen kanssa, tai ne voivat olla neutraaleja. Oksidointiasteella on myös merkitystä. Esimerkiksi kromi(VI)oksidi (CrO3) on voimakas hapetin, kun taas kromi(III)oksidi (Cr2O3) on stabiilimpi ja vähemmän reaktiivinen.

Teollisesti metallioksidiyhdisteitä käytetään monin eri tavoin. Ne ovat tärkeitä pigmenttejä maaleissa ja keramiikassa. Esimerkiksi titaanidioksidia (TiO2) käytetään laajalti valkoisena pigmenttinä ja aurinkosuojatuotteissa. Monet metallioksidit ovat katalyyttejä kemiallisissa reaktioissa, kuten ammoniakin tuotannossa tai öljynjalostuksessa. Lisäksi niitä käytetään elektroniikassa, lääketieteessä ja rakennusmateriaaleissa.