Massamuistit

Massamuistit ovat tietokonejärjestelmien pysyvän tallennuksen kerroksia, joiden tehtävänä on säilyttää suuria määriä dataa pitkäaikaisesti. Ne ovat ei-volatiileja tallennusmuistia, joten tiedot säilyvät ilman virtalähdettä. Massamuistien tarkoituksena on tukea käyttöjärjestelmän, sovellusten sekä käyttäjän tiedostojen pitkäaikaista säilytystä ja käsittelyä, jolloin päämuisti (RAM) voi keskittyä aktiiviseen käsittelyyn.

Yleisimmät massamuistityypit ovat kiintolevyt (HDD), kiintolevyt tai SSD-levyt (SSD), optiset tallenteet (CD/DVD/Blu-ray) sekä magneettinauhat arkistointiin. Nykyään nopeimman ja pienikokoisin korkean kustannustehokkuuden suhteen yleinen ratkaisu ovat SSD- ja NVMe-levyt, jotka tarjoavat korkean lukunopeuden. HDD-levyt tarjoavat edelleen suuria kapasiteetteja edullisesti, kun taas optiset levyt ja magneettinauhat palvelevat pitkän aikavälin arkistointia ja kustannus-tiheyttä.

Massamuistien käytössä esiintyy erilaisia liitäntöjä ja muotoja: SATA-, SAS- ja NVMe-liitännät sekä USB- ja verkko-rajapinnat. Verkkopohjaiset ratkaisut, kuten NAS (Network Attached Storage) ja SAN (Storage Area Network), mahdollistavat datan jaon useiden käyttäjien tai järjestelmien välillä. Tiedon eheys ja varmuuskopiointi ovat tärkeä osa massamuistien hallintaa, usein toteutettuna RAID-ryhmittyminä, varmuuskopioina ja tallennuksen redundanssina.

Historian näkökulmasta massamuistit ovat kehittyneet magneettisesta nauhasta kiintolevyihin ja edelleen nykyisiin flash-pohjaisiin ratkaisuisiin. Nauhat sopivat pitkän aikavälin arkistointiin, HDD- ja SSD-asemat päivittäiseen tallennukseen.