Maksimiannostus

Maksimiannostus on suurin määrä lääkettä tai muuta ainetta, jota voidaan turvallisesti ottaa tietyn ajanjakson kuluessa, yleensä vuorokausiannos tai kertakaikkinen annos. Maksimiannostus määritellään tuotteen pakkauksessa sekä kansallisissa ohjeissa, ja sen arvioinnissa huomioidaan aineen toksisuus, farmakokinetiikka ja terapeuttinen ikkunan leveys. Yliannostus voi johtaa vakaviin haittavaikutuksiin tai hengenvaarallisiin tilanteisiin, riippuen aineesta.

Maksimiannostuksen määrittelyyn vaikuttavat tekijät ovat aineen ominaisuudet, terapeuttisen leviämisen ja poistumisen piirteet, yksilön ikä, paino, maksakirroosi tai munuaisten vajaatoiminta sekä mahdolliset yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden tai ravintolisien kanssa. Myös raskaus, imetys ja henkinen terveys voivat vaikuttaa.

Käytännössä annostusta koskevat ohjeet löytyvät tuotteen pakkausselosteesta sekä terveydenhuollon ammattilaisten antamasta neuvonnasta. Maksimiannostusta tulisi noudattaa tarkasti, ja sitä ei tule ylittää ilman ammattilaisen hyväksyntää. Yliannostus voi vaatia välitöntä lääketieteellistä apua.

Lapset ja tahtot: annostukset määräytyvät usein lapsen tai nuoren painon mukaan, ja ne voivat poiketa aikuisten annoksista. Riskejä lisäävät tekijät, kuten alkoholin tai muiden lääkkeiden samaan aikaan tapahtuva käyttö, voivat muuttaa sovittua maksimiannostusta. Maksimiannostus on keskeinen osa turvallista lääkehoitoa ja toksikologista periaatetta.