Magnetoitumattomia

Magnetoitumattomia aineita ovat materiaalit, jotka eivät tule magnetisoituneiksi magneettikentän vaikutuksesta tai joiden magneettinen herkkyys on käytännössä vähäinen. Tällaiset aineet eivät yleensä säilytä magnetoituneita tiloja magneettisen vaikutuksen poistamisen jälkeen. Magnetoitumattomat materiaalit kuuluvat tyypillisesti di- ja (joissain tapauksissa) pieniin paramagneettisiin aineisiin, jotka reagoivat magneettikenttään vain hyvin heikosti tai ohivirtaavasti.

Fysiikassa aineet jaetaan erikseen ferromagneettisiin, antiferromagneettisiin, ferrimagnettisiin sekä di- ja paramagneettisiin materiaaleihin. Magnetoitumattomia pidetään tavallisesti di- ja paramagneettisina, joilla ei ole pysyvää magnetoitumaa ilman ulkoista kenttää. Diamagnetismista aiheutuu aineen elektronien vastakkaisesta reagoinn magneettikenttään, mikä voi yksittäisissä tapauksissa johtaa pieneen magneettiseen hylkimykseen; paramagnetismissa aine on lievästi magneettisesti houkuteltu ulkoisella kentällä.

Esimerkkejä magnetoitumattomista aineista ovat lasi, puu, muovimateriaalit, keraamit sekä useimmat nesteet kuten vesi. Myös useat ilmassa olevat kaasut ovat magnetoitumattomia tai lähes magnetoitumattomia. Näiden aineiden magneettinen vaikutus on yleensä niin pieni, että sitä ei käytännössä huomata normaalissa magneettikentässä.

Käytännössä magnetoitumattomia materiaaleja käytetään tilanteissa, joissa halutaan välttää magneettisia häiriöitä tai magneettisten ominaisuuksien vaikutusta rakenteisiin ja laitteisiin, esimerkiksi lääketieteellisissä laitteissa tai elektronisissa sovelluksissa, joissa magneettiset ominaisuudet voisivat vaikuttaa suorituskykyyn.