MPEG4tyypit

MPEG-4-tyypit viittaavat ISO/IEC 14496 -standardeihin, jotka määrittelevät videon ja äänen koodauksen sekä säiliöformaatit. Tämä kokonaisuus jakautuu useisiin osiin, joilla on erilaisia käyttötarkoituksia ja ominaisuuksia.

MPEG-4 Part 2 Visual on videon pakkaamisen varhaisempia määritelmiä. Siinä määritellään video-enkoodaus, jota on käytetty laajalti ennen kehittyneempiä koodekkeja. Tunnettuja toteutuksia ovat muun muassa DivX ja Xvid. Siinä käytetään protokollapointeja ja profiileja kuten Simple Profile (SP) ja Advanced Simple Profile (ASP).

MPEG-4 Part 10, tunnettu nimellä Advanced Video Coding (AVC) tai H.264, on nykyisin vallitseva videokoodekki. Se tarjoaa korkean kuvanlaadun suhteessa bittinopeuteen ja on yleisesti tuettu sekä kiinteissä laitteissa että ohjelmistossa. AVC on erityisen suosittu Blu-ray-levyillä, verkkostr broadcast- ja suoratoistopalveluissa sekä mobiililaitteissa.

MPEG-4 Part 3 käsittää äänikoodauksen, tyypillisimmin AAC:n (Advanced Audio Coding). AAC on moderni äänikoodekki, joka antaa parempaa äänenlaatua pienemmillä bittinopeuksilla verrattuna vanhempiin formaatteihin. AAC löytyy monista verkkostrimeistä, digitaalisista radiopalveluista ja monista älylaitteista.

MPEG-4 Part 14 määrittelee MP4-säiliöformaatin, joka tallentaa videon, äänen sekä tekstitykset ja metatiedot yhteen tiedostoon. MP4 on maailmanlaajuisesti suosittu videonjakelun ja tallennuksen säiliö, yhteensopiva monien alustojen ja laitteiden kanssa.

Lisäksi MPEG-4 sisällä on perusta, ISO Base Media File Format (Part 12), joka toimii MP4-tiedostojen sekä muiden muotojen pohjana. Profiilit ja tasot rajoittavat ominaisuuksia sovellusalueen mukaan, tehostaen yhteensopivuutta eri järjestelmien kanssa.