Läpäisyspektriin

Läpäisyspektriin, tai läpäisyspektri, viittaa spektriin, joka kuvaa läsnä olevan aineen läpäistävän valon intensiteetin vaihtelua aallonpituuden mukaan. Se esittää I(λ) / I0(λ), missä I0 on saatuvalon intensiteetti ennen näytteeseen kohtaamista ja I on näytteen läpi kulkenut intensiteetti. Usein tulokset esitetään läpäisuvakiona T(λ) tai muutetaan absorbanseiksi A(λ) = -log10 T(λ). Läpäisyspektri heijastaa aineen absorptioominaisuuksia, jotka syntyvät elektronisista tai vibrationalisista siirtymistä.

Määritys ja mittaus tapahtuvat tyypillisesti spektrofotometreillä tai FTIR-mittalaitteilla. Näyte asetetaan optiseen kantamaan ja verrataan valonlähteeseen sekä "nollakäyrään" (blank) baseline-vastaavuudella. Path length ja näytteen pitoisuus vaikuttavat tulokseen, ja tuloksia tulkitaan monesti Beer-Lambertin lain kautta: A = εlc, missä ε on molaarinen absorptiivisuus, l polttopituus (äide), ja c pitoisuus. T(λ) puolestaan liittyy A:han siten, että T(λ) = 10^{-εlc} tietyissä olosuhteissa.

Sovellukset kattavat aineosien tunnistamisen ja pitoisuuksien määrityksen, materiaalien optisten ominaisuuksien karakterisoinnin sekä laadunvarmistuksen. Läpäisyspektri paljastaa, millä aallonpituuksilla aine absorboi valoa ja millaiset ympäristöolosuhteet vaikuttavat siirtymiin. Erityisesti UV–vis-uskoisessa ja infrapunalämpötilassa spektri kertoo elektronisista tai vibrationalisista tiloista sekä materiaalin rakenteesta ja puhtaudesta. Rajoituksia voivat aiheuttaa hajavalo, valon sironta tai fluoresenssi, jotka vääristävät transmittanssia.