Lämpöhalvaus

Lämpöhalvaus on elintärkeä hätätilanne, jossa kehon lämmönsäätely epäonnistuu liian kuumassa ympäristössä. Ydinlämpö nousee yleensä yli 40 °C (104 °F), ja keskushermoston toiminta heikkenee, mikä ilmenee esimerkiksi sekavuutena, levottomuutena, kouristuksina tai tajuttomuudena. Lämpöhalvaus voi kehittyä kuumina päivinä, rankan fyysisen rasituksen aikana tai sen jälkeen, sekä silloin kun kehon jäähdytys ei toimi kunnolla.

Syy ja riskitekijät: pitkäaikainen altistuminen kuumuudelle, nestehukka ja raskas liikunta. Riskitekijöitä ovat myös tietyt lääkkeet (esim. antikolinergiset valmisteet, beetasalpaajat), alkoholi, ikä (vauvat ja vanhukset), ylipaino sekä sydän- tai hengityselinsairaudet.

Oireet ja diagnosointi: oireet kehittyvät nopeasti keskushermoston häiriöinä, kuten sekavana olemisena, aggressiivisuutena, uupuneisuutena tai tajuttomuutena, sekä pahoinvointina ja kouristuksina. Iho voi olla kuuma ja kuiva tai hiostava. Lämpötila määritellään mahdollisuuksien mukaan; tilanne on hoitoon johtava hätätilanne, eikä viivyttelyä suositella.

Hoito: ensisijainen toimenpide on nopea jäähdytys. Potilas siirretään viileämpään paikkaan, vaatteet kevennetään ja aloitetaan jäähdytys viileällä vedellä tai evaporatiivisilla menetelmillä sekä ilman avulla. Hätänumeroon soittaminen ja potilaan kuljetus sairaalaan ovat välttämättömiä. Nestehoito ja elektrolyyttikorjaus sekä seuranta ovat tarpeen; kohtauksia hoidetaan tarvittaessa.

Ennuste ja ehkäisy: oikea-aikainen hoito parantaa ennustetta, mutta viiveet lisäävät komplikaatioiden ja kuoleman riskiä. Ennaltaehkäisyssä korostuvat nesteytys, lämpöön sopeutuminen, kevyt pukeutuminen, lepoa kuumina päivinä sekä jäähdytysmenetelmien hyödyntäminen töissä ja vapaa-ajalla.