Lähtönumerointi

Lähtönumerointi on numeroinnin menettely, jossa jäseniä, sivuja tai kohteita numeroidaan alusta lähtien määritellyllä aloitusluvulla. Se eroaa tavallisesta oletusnumeroinnista, jonka mukaan numerointi usein alkaa luvusta 1. Lähtönumerointia käytetään sekä julkaisuissa että tietojenkäsittelyssä, kun halutaan sovittaa numerointi toisiin materiaalit tai järjestelmiin tai kun arkistointia varten on tarpeen määritellä selkeä lähtöpiste.

Sovellukset ja käyttökohteet ovat moninaisia. Julkaisuissa voidaan aloittaa sivujen tai luvun numerointi halutulla luvulla, esimerkiksi kun etukäteen on esivalittu front-matterin numerointi. Tietojenkäsittelyssä lähtöarvoa käytetään offsetin määrittämiseen, jolloin olemassa olevalle datalle voidaan antaa merkityksellinen alkuperäisnumero. Teknisissä järjestelmissä lähtönumerointi toteutetaan usein ohjelmallisesti: esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmissa löytyy asetus Start numbering at, ja ohjelmointi- ja tietokantaympäristöissä laskureiden alkukohtaa hallitaan aloitusarvolla tai vastaavalla muuttujalla.

Variantit ja toteutustavat voivat vaihdella. Yleisiä vaihtoehtoja ovat jatkuva numerointi, jossa aloitusluku pysyy samana koko dokumentin ajan, sekä osioittainen uudelleennumerointi, jossa jokainen osa aloittaa numeroinnin uudestaan. Lisäksi voidaan käyttää eri numeroa muille osille, esimerkiksi roomalaisia numeroita esiselvityksissä ja arabialaisia numeroita varsinaisessa sisällössä.

Hyödyt ja huomioon. Lähtönumerointi parantaa yhteensopivuutta, arkistointia ja kontekstin ymmärtämistä: se helpottaa vertailua, viitteitä ja tiedon jäsentelyä. On tärkeää dokumentoida aloitusarvo sekä mahdolliset uudelleennumeroinnin säännöt, jotta lukija ja järjestelmä ymmärtävät numeroinnin konvention.