Lähisuhdeväkivallan

Lähisuhdeväkivalta on väkivallan muoto, joka kohdistuu henkilön läheiseen ihmissuhteeseen, kuten avopuolison tai puolisokumppanin, vanhemman ja lapsen, entisen kumppanin tai muun perheenjäsenen välille. Siihen voi liittyä fyysinen väkivalta, seksuaalinen väkivalta, psykologinen väkivalta sekä taloudellinen kontrolli tai eristäminen. Lähisuhdeväkivallan tunnuspiirteenä on vallan ja kontrollin ylläpitäminen, jonka tarkoituksena on alistaa tai rajoittaa uhrin elämän eri osa-alueita.

Se ilmenee monin tavoin: fyysinen väkivalta voi sisältää iskut, potkut tai kuristamisen; seksuaalinen väkivalta pakottamisena; psykologinen väkivalta, kuten uhkailu, nöyryyttäminen ja jatkuva haukkuminen; sekä taloudellinen kontrolli eli rahan hallinta ja mahdollisuuksien rajoittaminen. Vä not: väkivallan muodot voivat esiintyä erikseen tai yhdessä ja ne voivat toistua kausoina tai pitkään.

Vaikutukset ulottuvat uhrin fyysiseen ja mielenterveyteen sekä lasten hyvinvointiin; uhrit voivat kokea ahdistusta, masennusta, traumaperäisiä oireita sekä sosiaalisia ja taloudellisia vaikeuksia. Lähisuhdeväkivalta on yleinen yhteiskunnallinen ongelma, joka vaatii sekä yksilö- että yhteisötason tukemista.

Tuki ja suojelu: uhreja tuetaan terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja poliisin kautta; tarjolla ovat kriisipalvelut, turvakodit ja oikeudelliset mekanismit, joilla väkivalta voidaan kieltää ja uhrille turvata tilapäinen suojelu. Ennaltaehkäisyssä korostuvat koulutus, tietoisuus ja turvallisen ympäristön luominen sekä uhriin ja lapseen kohdistuvan riskin vähentäminen.