Lähiliikenteessä

Lähiliikenteessä viitataan yleensä lyhyen matkan julkiseen liikenteeseen, joka palvelee kaupunkialueiden ja niiden lähiöiden päivittäisiä matkustustarpeita. Termi kattaa raitiovaunut, bussit, metrosysteemit, lähiliikennejunat ja paikallisliikenteen lautat, joiden reitit ovat lyhyitä ja pysäkit tiheässä. Lähiliikenteen tavoitteena on tarjota tiheästi liikennöity ja helposti saavutettava vaihtoehto henkilöautolle, erityisesti työmatkoilla, opiskelussa ja ostosmatkoissa.

Luonteeltaan lähiliikenteessä korostuvat säännöllisyys, korkea vuoroväli ruuhka-aikoina sekä lyhyet matkustusajat pisteestä toiseen. Lipputuotannossa käytetään usein vyöhykkeitä, kausikortteja ja integroitua hinnoittelua, mikä helpottaa siirtymistä eri liikennemuotojen välillä. Operointi voi olla julkisen sektorin, yksityisten yritysten tai yhteiskumppanuuksien vastuulla.

Lähiliikenteellä on merkittävä rooli kaupunkisuunnittelussa ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, koska se vähentää liikenteen päästöjä ja liikenteen ruuhkautumista. Haasteina ovat kapasiteetin riittävyys, rahoitus, ensimmäisen ja viimeisen kilometrin yhteydet sekä esteettömyyden parantaminen. Viime vuosina kehitys painottuu sähköistämiseen, reaaliaikaiseen tiedotukseen, lipputeknologian digitalisointiin ja palveluiden yhdistämiseen liikkumispalveluina (MaaS).