Lähikuvaus

Lähikuvaus tarkoittaa kuvaa, jossa kohde täyttää suuren osan kuvasta ja näkyy erittäin läheltä. Se korostaa yksityiskohtia, ilmeitä ja tunteita sekä voi luoda intiimin tai jännittävän vaikutelman.

Tekniikka: Lähikuvaus saavutetaan siirtämällä kameraa lähemmäs kohdetta, käyttämällä pidempää polttoväliä (teleobjektiivi) tai makro-objektiivia. Telelinssit eristävät kohteen taustasta, mutta liiallinen läheisyys voi vääristää kasvojen piirteitä. Syväterävyys on usein kapea, jolloin tarkennus ja kohteen erotus taustasta korostuvat. Tarkennus on kriittinen: automaatiikkitaKun halutaan taustalta erottuva, raju kontrasti.

Kompositio ja valaistus: Lähikuvaus hyödyntää usein pehmeää hajavaloa tai lisävalaistusta, jotta yksityiskohdat nousevat esiin ilman liian kovia varjoja. Heijastimet voivat tasoittaa valoa. Kohteen asento ja katse ovat tärkeässä asemassa; silmät voivat toimia kuvauksen kohteena esimerkiksi inhimillisen ilmeen välittämiseksi.

Erilaiset lähikuvatyypit: Lähikuva tarkoittaa yleensä kasvojen tai pienen alueen kuvaamista, kun taas äärilähikuva (extreme close-up) rajaa tarkennuksen vieläkin pienempään yksityiskohtaan, kuten silmän itse tai sormenpään pintaan.

Käyttökohteet: Lähikuvaa käytetään elokuvissa, televisiossa, dokumenteissa sekä mainonnassa ilmaisemaan tunteita, korostamaan yksityiskohtia tai luomaan intiimiä tilannekuvaa. Haasteita ovat tarkennuksen hallinta liikkeessä, liiallisen lähentymän aiheuttamat vääristymät ja valaistuksen hallinta.