Luottosuhteiden

Luottosuhteet ovat ihmisten tai organisaatioiden välisiä suhteita, joissa osapuolet toimivat toisiinsa luottaen. Luottamus mahdollistaa muiden ottamien riskien pienentämisen ja yhteistyön sujuvan toteutumisen ilman jatkuvaa valvontaa. Tällaiset suhteet syntyvät sekä arjen kokemuksista että suoritetuista lupauksista ja niiden lunastamisesta.

Luottamuksen keskeisiä ulottuvuuksia ovat kyvykkyys, rehellisyys ja hyvä tahto. Organisaatio- ja tutkimuskeskustelussa luottamus perustuu siihen, että toinen osapuoli kykenee suoriutumaan tehtävistään (kyvykkyys), toimii eettisesti ja tasapuolisesti (integriteetti) sekä osoittaa hondtaakseen toisen edun huomioon ottavaa suhtautumista (hyvä tahto). Näiden tekijöiden uskominen lisää valmiutta tehdä yhteistyötä ja olla haavoittuvainen vastapuolelle.

Luottosuhteita voidaan tarkastella kolmella tasolla: interpersonaalina (henkilöiden välinen luottamus), organisatorisena (organisaatioiden välinen luottamus ja kumppanuudet) sekä institutionaalisena luottamuksena (yhteiskunnallinen luottamus julkiseen hallintoon ja lainsäädäntöön).

Rakentuminen tapahtuu läpinäkyvyyden, johdonmukaisuuden, lupauksien pitämisen ja vastuun kantamisen kautta. Kulttuuriset erot, valtaerot ja aiemmat kokemukset voivat vaikuttaa luottamuksen muodostumiseen. Haasteisiin kuuluvat epäonnistuneet lupaukset, epäoikeudenmukaisuus, tiedon pimitys sekä ristiriidat.

Luottamuksen vaikutukset näkyvät parempana yhteistyönä, koordinaationa, nopeampana päätöksentekona ja riskien hallintana. Luottosuhteiden vahvistaminen vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta, palautteen käsittelyä ja vastuunottoa.