Lujuuspisteen

Lujuuspisteen (yield strength) käsite kuvaa materiaalin rajaa, jossa elastinen muoto muuttuu plastiseksi pysyvästi. Mekaanisessa jännityskäyrässä lujuuspiste on stressi, jonka ylittäminen aiheuttaa pysyvän muodonmuutoksen. Usein lujuuspiste määritellään 0,2 % offset -menetelmällä: sen stressitaso, jolla pysyvä muodonmuutos vastaa 0,2 %:n muutosta alkuperäiseen mitoitukseen. Joillakin materiaaleilla, kuten teräksillä, esiintyy lujuuspisteen ilmiö: ylin lujuuspiste (upper yield point) seuraa alempaa lujuuspistettä (lower yield point).

Yield-strength on keskeinen suunnitteluparametri rakennus- ja koneteollisuudessa, koska se kertoo, millä kuormituksella rakenne alkaa muodonmuuttua pysyvästi. Se riippuu muun muassa materiaalin koostumuksesta, lämpökäsittelystä, valmistusprosessista, lämpötilasta ja kuormitusnopeudesta, ja se määritellään usein jännityskäyrän elastisesta sekä plastisesta alueesta. Mittauksessa lujuus voidaan ilmoittaa 0,2 % offset -lujuutena tai muulla sovittuna menetelmällä riippuen materiaalista.

Lujuuspiste on olennaista suunnittelussa, sillä sen avulla arvioidaan, millaisia kuormia rakenne kestää ilman pitkäaikaista pysyvää muodonmuutosta. Tärkeä rinnakkaissuure on murtolujuus (maksimaalinen jännitys ennen murtumaa). Testausta varten käytetään yleensä vetokokeita standardien, kuten ISO 6892-1, ohjeiden mukaan.