Lujuusarvon

Lujuusarvo on numeerinen mitta, joka kuvaa materiaalin vastustuskykyä kuormitusta vastaan. Se on yleiskäsite, jota käytetään materiaalitieteessä ja suunnittelussa, kun halutaan määrittää, kuinka vahva tai kestävä aine on tietyissä olosuhteissa. Lujuusarvoja voidaan viitata erilaisiin ominaisuuksiin riippuen testityypistä, kuten lujuusrajalle (yield strength) tai murtolujuudelle (ultimate tensile strength). Kansainvälisesti käytetyissä termeissä näitä arvoja kutsutaan usein vastaavasti yield strength ja ultimate tensile strength.

Lujuusarvon määrittäminen perustuu standardoituihin kokeisiin, kuten vetokokeeseen (tensile test). Näytteelle mitataan kuormituksen ja sen aiheuttaman muodonmuutoksen välistä suhdetta, jolloin syntyy jännityksen–venymäkäyrä. Tuloksena saadaan arvoja, jotka ilmoitetaan esimerkiksi megapascaleina (MPa) tai N/mm². Edellisten lisäksi lujuusarvoihin liittyy muita ominaisuuksia, kuten puristuslujuus tai väsymislujuus, riippuen siitä, millaisesta kuormituksesta materiaali on suunniteltu kestämään.

Käytännössä lujuusarvo on keskeinen osa materiaaliehdotuksia, suunnittelua, laatuvarmistusta ja tuotekohtaisten teknisten tietojen laatimista. Arvoja tulkitaan huomioiden materiaalin tyyppi (teräkset, alumiiniseokset, muovit, Komposiitit), käsittelyprosessi, lämpötilat, testin nopeus sekä näytekoko. Standardit, kuten ISO- ja EN- tai muun kansainvälisen tuotestandardeja ohjaavat ohjeet, määrittelevät testin menettelyt, sekä miten tulokset raportoidaan suunnittelua varten.