Lohkokopolymeereillä

Lohkokopolymeerit ovat polymeerejä, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta erilaisesta monomeeriyksiköstä, jotka on järjestetty lineaarisesti peräkkäin. Nämä monomeeriyksiköt muodostavat erillisiä "lohkoja" polymeeriketjun sisällä. Tyypillisesti nämä lohkot ovat homopolymeerisia, eli kukin lohko koostuu vain yhden tyyppisestä monomeeristä. Esimerkiksi AAAAA-BBBBB-AAAAA olisi lohkopolymeeri, jossa A ja B ovat eri monomeereja.

Rakenneero verrattuna satunnaiskopolymeereihin, joissa monomeerit jakautuvat epäsäännöllisesti, antaa lohkopolymeereille ainutlaatuisia fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Lohkot voivat erota toisistaan merkittävästi esimerkiksi polaarisuuden, kiteisyyden tai lasisiirtymälämpötilan suhteen. Tämä erottuminen johtaa usein materiaalin itsejärjestykseen muodostaen mikroskooppisia rakenteita, kuten lamelleja, sylintereitä tai pallomaisia verkostoja.

Lohkokopolymeerien valmistus tapahtuu yleensä vaiheittaisella polymeerisaatiolla, jossa ensin syntetisoidaan yksi homopolymeerilohko, ja sen jälkeen toinen. Yleisiä valmistusmenetelmiä ovat esimerkiksi elävät polymeerisaatiotekniikat, jotka mahdollistavat tarkan ketjunpituuden ja rakenteen hallinnan.

Näiden ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi lohkopolymeerejä käytetään monissa sovelluksissa. Niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi pintajännitystä alentavina aineina, elastomeereinä, kalvomateriaaleina, nanoelektroniikassa, lääkeannostelujärjestelmissä ja biomateriaaleissa. Niiden kyky muodostaa itsejärjestyviä nanorakenteita tekee niistä erityisen kiinnostavia nanoteknologian ja kehittyneiden materiaalien tutkimuksessa.