Lisääntymiskloonaamisessa

Lisääntymiskloonaaminen on prosessi, jossa luodaan geneettisesti identtinen kopio eläimestä. Tämä saavutetaan yleensä siirtämällä eläimen somaattisen solun tuma, joka sisältää sen perimän, munasoluun, josta on poistettu oma tuma. Tämän jälkeen munasolu stimuloidaan kehittymään alkioksi, joka sitten istutetaan sijaissynnyttäjäemoon. Jos tiineys onnistuu, syntyy klooni, joka on geneettisesti identtinen solun luovuttaneen eläimen kanssa.

Ensimmäinen nisäkkään lisääntymiskloonaus, lammas Dolly, syntyi vuonna 1996. Tämän jälkeen menetelmää on käytetty menestyksekkäästi useiden muiden eläinlajien, kuten nautojen, sikojen, hevosten ja koirien, kloonaamiseen. Lisääntymiskloonaamista on tutkittu useista syistä, kuten uhanalaisten lajien säilyttämiseksi, arvokkaiden geneettisten ominaisuuksien monistamiseksi ja tutkimustarkoituksiin.

Menetelmään liittyy kuitenkin merkittäviä eettisiä ja teknisiä haasteita. Kloonausprosessin tehokkuus on usein matala, ja kloonatuilla eläimillä on raportoitu esiintyvän enemmän terveysongelmia ja ennenaikaista vanhenemista verrattuna luonnollisesti syntyneisiin yksilöihin. Lisääntymiskloonaaminen ihmisillä on laajalti kiellettyä ja siihen liittyy syvällisiä eettisiä kysymyksiä, jotka koskevat ihmisarvoa, identiteettiä ja yksilöllisyyttä. Tieteellinen yhteisö on pääosin yksimielinen siitä, että ihmisten lisääntymiskloonaaminen on epäeettistä ja tarpeetonta.