Lisätutkintaan

Lisätutkintaan on suomenkielinen termi, joka viittaa lisä- tai täydennyksen omaiseen tutkimiseen. Sillä tarkoitetaan tutkimusten sarjaa tai yksittäistä tutkimusta, joka suunnataan alkuperäisten tutkimusten tulosten epäselvyyksien selventämiseksi tai diagnoosin varmentamiseksi.

Termi koostuu sanoista lisä ja tutkinta. Illatiivi lisätutkintaan ilmaisee tarkoituksen: kyse on siirtymisestä lisätutkimuksiin tai tutkimusten lisäämiseen. Käytännössä sanaa käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa suunniteltua tutkimusta täydentävät lisäselvitykset.

Käytössä lisätutkintaan on yleinen lääketieteessä: kun alkuperäiset kokeet eivät riitä tai epäillään diagnoosin tarkentumisen tarpeen, lääkäri voi määrätä lisätutkintaan. Tämä voi sisältää laboratoriokokeita, kuvantamistutkimuksia (esimerkiksi röntgen, MRI, CT), lisäbiopsioita sekä erikois- tai genetiikkatutkimuksia. Tavoitteena on tarkentaa diagnoosia, arvioida hoidon tarvetta tai seurata sairauden etenemistä.

Sitä käytetään myös muissa yhteyksissä, kuten tutkimus-, hallinto- tai oikeusprosesseissa, joissa lisätietojen kerääminen on tarpeen päätösten tekemiseksi tai oikeellisuuden varmistamiseksi. Tämä heijastaa lisätutkinnan yleistä tarkoitusta: täydentää tai vahvistaa alkuperäisiä tietoja uudella tai laajemmalla aineistolla.

Eettiset ja taloudelliset näkökulmat ovat olennaisia: potilaan suostumus, tietosuoja, kustannukset sekä resurssien kohdentaminen huomioidaan lisätutkinnan yhteydessä.