Linuxympäristön

Linuxympäristö tarkoittaa Linux-ytimen ympärille muodostuvaa käyttöjärjestelmän toimintaympäristöä, jossa käyttäjä- ja järjestelmäohjelmistot toimivat yhdessä. Se koostuu ytimestä sekä käyttäjätilan ohjelmistoista, kuten kirjastoista, työkalupakasta ja sovelluksista. Usein Linuxympäristö tarjotaan jakelun muodossa, joka sisältää ytimen lisäksi GNU- tai muun userlandin, paketinhallinnan sekä valikoiman työpöytä- ja palvelinohjelmistoa.

Keskeisiä osia ovat Linux-ydin, init- tai järjestelmäprosessi (esim. systemd), sekä käyttäjätilan ohjelmistot: kirjastot (kuten glibc), peruskomentorivitoiminnot (coreutils) sekä shell. Jakelun suunnittelussa noudatetaan usein FHS-standardeja tiedostojärjestelmän järjestämiseksi. Ydintä ympäröi käyttäjätilan ohjelmistojen kokoelma, joka sisältää ohjelmistopaketit, kirjastoja ja työkalut.

Jakelut poikkeavat toisistaan muun muassa paketointimuodoissaan: Debian/Ubuntu käyttävät aptia, Fedora ja Red Hat -perheet dnf/dnf-yum, Arch linux pacman, SUSE zypper. Varastot sekä päivitysrytmi vaikuttavat siihen, miten järjestelmä asennetaan, ylläpidetään ja päivitetään.

Linuxympäristöjä käytetään laajasti sekä palvelin- että työpöytäkäytössä, ja niitä voidaan laajentaa virtuaalikoneiksi tai konttialustojen (esim. Docker, LXC) kautta. Linux-ympäristö on myös muokattavissa ja kehitettävissä, mikä on yksi sen keskeisistä vahvuuksista.

Historian osalta Linux-ytimen kehitti Linus Torvalds vuonna 1991, ja se on avointa lähdekoodia, kehittynyt suuri yhteisö sekä monipuoliset jakelut ja työkalut. Linuxympäristö on siten monipuolinen ja laajasti käytetty sekä henkilökohtaisissa että yritysratkaisuissa, sekä sulautetuissa järjestelmissä.