Likviditeettimittarit

Likviditeettimittarit ovat taloudellisia mittareita, joiden tarkoituksena on arvioida yrityksen tai rahoituslaitoksen kykyä selviytyä maksuvelvoitteistaan lyhyellä aikavälillä. Ne perustuivat kassavirtojen ennakointiin, varojen likvidiyteen ja velkojen erääntymisaikatauluihin. Yleisimmät mittarit ovat nykyinen suhdeluku, oikaistu nopea suhdeluku, kassaratio sekä käyttökassavirta-suhde. Nykyinen suhdeluku lasketaan lyhytaikaisten varojen määrän jakamalla lyhytaikaisten velkojen määrällä. Oikaistu nopea suhdeluku eli quick ratio ottaa huomioon käteisvarat ja käyvän arvon sekä poistamaan varastot nykyvaroista, sillä varastot voivat olla vähemmän likvidejä. Kassaratio mittaa käteisen ja käyvän rahan suhdetta lyhytaikaisiin velkoihin. Käyttökassavirta-suhde mittaa operatiivisen kassavirran kykyä kattaa lyhytaikaiset velat.

Lisäksi pankkitoiminnassa hyödynnetään likviditeettikriittisiä mittareita kuten Liquidity Coverage Ratio (LCR) ja Net Stable Funding Ratio (NSFR). LCR kuvaa korkealaatuisten likvidien varojen riittävyyttä ennakoitujen nettovaikutusten yli 30 päivän aikajänteellä. NSFR puolestaan mittaa pitkäjänteisen rahoituksen vakauden suhteessa saatavilla olevan vakaan rahoituksen ja tarvittavan vakaan rahoituksen välillä yli vuoden aikavälineellä.

Käytännössä likviditeettimittarit tukevat johtamista ja rahoituspäätöksiä sekä ne ovat keskeisiä mittareita sekä liiketoiminnan suunnittelussa että ulkopuolisessa arvioinnissa. Ne kuitenkin perustuvat historiaan ja kirjanpitokäytäntöihin, joten niitä on tulkittava yhdessä muiden riskienhallinnan työkalujen kanssa.