Laskeumat

Laskeumat ovat sedimenttejä, jotka ovat asettuneet pois kuljettavasta väliaineesta, kuten vedestä, ilmasta tai kemiallisista saostumista. Termiä käytetään sekä geologiassa että hydrologiassa kuvaamaan kerrostumia, jotka kertyvät luonnollisissa vesistöissä sekä keinotekoisissa altaissa ja kanavissa.

Laskeumat syntyvät, kun siirtoaineksena toimiva materiaali menettää liikkeensä energiansa tai kun kemialliset prosessit saostavat aineen. Prosessit voivat olla sekä fysikaalisia että kemiallisia: detritaaliset (raekasat) laskeumat syntyvät kivilajinsirpaleista, hiekasta, siltti- ja savitasoitteista; kemialliset ja biogeeniset laskeumat muodostuvat esimerkiksi saostuneista suoloista, kalkkikivestä sekä orgaanisesta aineksesta.

Alueellisesti laskeumat jaotellaan ympäristön mukaan: fluaalinen laskeuma joen ja purojen pohjalle, lacustrine eli järvi-ympäristö, marine eli rannikko- ja avomerialueet sekä aeolinen eli tuulen kuljuttama hiekka-aineisto. Laskeumilla on usein kerroksellinen rakenne, joka kuvastaa muinaisten ympäristöjen olosuhteita ja vaihtelua.

Merkitys: Laskeumat ovat keskeisiä sekä geologisille kerrostumille että hydrologisille prosesseille. Niiden koostumus ja kerrostuneisuus antavat tietoa menneistä ilmasto- ja ympäristöoloista sekä veden virtauksesta. Infrastruktuurissa laskeumat vaikuttavat vedenlaatuun, kapasitetteihin ja huoltotöihin kuten ruoppauksiin sekä säännöstöön patojen ja kanavien hallinnassa.

Esimerkkejä esiintyy jokien pohjilla, järvissä ja rannikolla sekä keinotekoisissa altaissa, joissa sedimentaatio vaikuttaa veden virtaavuuteen ja tilavuuteen.