Labyrintteja

Labyrintteja ovat rakennelmia tai kuviollisia tiloja, joissa kävijä kohtaa monimutkaisen verkoston käytäviä ja reittejä. Suomen kielellä labyrintti tai labyrinttien (monikkomuoto: labyrintteja) käsitteet voivat viitata sekä unicursal-tyyppiseen, yksipolkuiseen polkuverkostoon että laajempaan, useampia reittejä tarjoavaan sokkeloon. Erojahan näille käytetään usein vaihtelevasti, ja termien tarkka merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan.

Tyypeiltään labyrintteja kiinnittyy sekä arkkitehtuuriin että taiteeseen. Unicursal-labyrintti muodostaa yhden toistuvan polun, joka johtaa yleensä keskustaan ilman valintatilanteita. Monireitteisiä sokkeloita puolestaan kutsutaan yleisesti sokkeloiksi: niiden läpi on useita vaihtoehtoisia reittejä, joista kaikki eivät välttämättä johda maaliin saman reitin kautta.

Historiallisesti labyrintit ovat esiintyneet antiikin mytologioissa, keskiajan liturgisissa tiloissa ja renessanssin sekä barokin puutarhoissa. Esimerkiksi keskiaikainen Chartresin katedraalin lattialabyrintti on tunnettu esimerkki itäeurooppalaisesta uskonnollisesta symboliikasta. Puutarha- ja puutarhalabyrintit sekä hedge-mazet ovat olleet suosittuja erityisesti Euroopassa 1600- ja 1900-luvuilla, tarjoten sekä visuaalista näyttävyyttä että peli- ja meditatiivisia kokemuksia.

Nykyisin labyrintteja käytetään monipuolisesti: matkailukohteina, median ja taiteen inspiraationa sekä älypeleinä ja pakohuoneiden lähtökohtina. Ne symboloivat usein matkaa, valintatilanteita ja itseä koettelevaa prosessia.