Lähtöjännitehäiriöt

Lähtöjännitehäiriöt ovat tilapäisiä poikkeamia sähköjärjestelmän lähtöjännitteessä sen käynnistettäessä tai käynnistyksen yhteydessä. Tällaiset häiriöt ilmenevät tyypillisesti jännitteen ylivirtauksina (overshoot), alijännityksenä (undershoot), tilapäisinä piikkeinä tai heilahteluina, ja niiden kesto on usein millisekunneista muutamaan kymmeneen millisekuntiin.

Syitä lähtöjännitehäiriöihin ovat muun muassa suuritehoiset käynnistysvirrat, moottoreiden käynnistyslähdöt, suurten suodatin- ja latauskapasitorien virta-annit sekä muuntajien inrush. Lisäksi nopeasti muuttuvat kuormitukset, verkon ylijännite- tai alijännitevaihtelut sekä teholähteiden tai teollisuusautomaation ohjauspiirien nopea säätö voivat aiheuttaa häiriöitä lähtöjännitteeseen. Käynnistysten lisäksi sähkökeskuksissa ja verkkopiireissä tapahtuvat kytkennät voivat synnyttää lyhytaikaisia poikkeamia.

Vaikutukset voivat ulottua ohjaus- ja mittausjärjestelmiin, ohjaukseen, sekä prosessien ja laitteiden toimintaan. Ne voivat aiheuttaa virheellisiä mittauksia, ohjausviiveitä, hetkittäisiä toimintahäiriöitä tai lisälämpöä ja kulumista. Suurimmassa vaarassa ovat herkät elektroniikkalaitteet sekä automatisoidut prosessit.

Diagnosointi ja seuranta tapahtuvat hyödyntämällä nopeita mittauksia ja transienttianalyyseja, kuten laukaisukytkennien ja oscilloskooppimittausten tutkimista sekä tiedonkeruuta tuotantolinjoilta. Verge- tai tehosähkön loggauksella voidaan arvioida häiriön toistuvuutta ja kokoa.

Ehkäisy ja torjunta keskittyvät pehmeäkäynnistöön, ramp-toimintoihin, inrush-suojaukseen, suojaticien ja filtrien käyttöön sekä riittävän tehon- ja jännitetason suunnitteluun. Myös energianvarmistus (UPS, virransyötön redundanssi) sekä asianmukainen kaapelointi ja maadoitus vähentävät häiriön vaikutuksia. Standardit, kuten IEC/EN 61000-sarjan EMC-vaatimukset ja häiriöiden sietokyvyn testit, ohjaavat suunnittelua ja vaatimuksia.

---