Käyttövarmuutensa

Käyttövarmuutensa tarkoittaa järjestelmän, laitteen tai komponentin kykyä suorittaa sille määrätyt toiminnot käytön aikana odotettujen olosuhteiden puitteissa ja ilman toistuvia vikoja. Se liittyy sekä nykyiseen luotettavuuteen että sen kykyyn säilyttää suorituskykynsä pitkällä aikavälillä.

Mittarit: Yleisiä mittareita ovat keskimääräinen vikaantumisaika (MTBF) ja saatavuus. MTBF kuvaa odotettavissa olevaa aikaa kahden vikojen välillä, kun taas saatavuus mittaa käytössäolon osuutta kokonaisajasta. Muita käsitteitä ovat vikaantumisnopeus (λ) ja luotettavuusfunktio R(t).

Arviointi ja analyysi: Käyttövarmuutensa arvioidaan sekä laboratorio- että kenttätestauksessa kerätyn datan perusteella. Tärkeitä työkaluja ovat FMEA (failure modes and effects analysis) ja FTA (fault tree analysis). Kokeellinen testaus sekä elinkaaren aikainen seuranta tukevat luotettavuusennusteita ja riskienhallintaa.

Parantaminen: Luotettavuutta parannetaan suunnittelulla kuten redundanssi, modulaarisuus ja vikasietoisuus sekä kunnossapidon hallinnalla (ennakoiva tai ennustava kunnossapito, usein osa luotettavuuspohjaista lähestymistapaa). Lisäksi käytetään järjestelmävalvontaa, ohjelmistopäivityksiä ja säännöllistä testausta vikojen havaitsemiseksi sekä vasteaikojen lyhentämiseksi.

Sovellukset ja haasteet: Käyttövarmuutensa on keskeinen tekijä turvallisuuden, tuotantotehokkuuden ja kustannusten kannalta erityisesti teollisuuslaitoksissa, liikenteessä, ilmailussa, lääketieteellisissä laitteissa ja IT-infrastruktuureissa. Tavoitellut tasot vaikuttavat investointi- ja ylläpitorajoitteisiin, ja kompromisseja joutuu usein tekemään kustannusten, aikataulujen sekä suorituskykyvaatimusten välillä.