Käyttöoikeuteen

Käyttöoikeus on kiinteistö-oikeuden alalaji, joka antaa henkilölle oikeuden käyttää toisen omistamaa tai hallitsemaa omaisuutta tietyin ehdoin ilman omistusoikeutta. Käyttöoikeus on siten erillinen piirrettävä oikeus omistusoikeudesta: omistaja säilyttää omistuksensa, mutta käyttöoikeuden haltija saa käyttää omaisuutta sovitulla tavalla.

Käyttöoikeuden syntyyn vaikuttavat yleisimmin sopimus, lainsäädäntö tai lain perusteella syntyvät rekisteröitävät oikeudet. Yleensä oikeus kirjataan kiinteistörekisteriin tai rasitteenä kiinnitysrekisteriin, jolloin se sitoo myös tulevia omistajia. Käyttöoikeuden laajuus ja kesto määritellään tarkasti: se voi rajoittua tiettyyn käyttötarkoitukseen, aikarajaan tai tiettyyn osaomaisuuteen, ja käyttötapa sekä mahdolliset kustannusten vastuut on kirjattu sopimukseen.

Käyttöoikeudenhaltija saa käyttää omaisuutta sovittujen rajojen puitteissa ja voi joissakin tapauksissa saada siitä taloudellista hyötyä, kuten pääsyn, kulun tai veden käytön, mutta hän ei saa muuttaa omaisuudeltaan sen alkuperäistä luonnetta vastoin sopimusta. Omistajan velvollisuuksiin kuuluu usein huolehtia siitä, että käyttöoikeus voidaan toteuttaa, sekä estää kohtuuttoman haitan syntyminen omistuksessa.

Käyttöoikeuden siirtäminen tai perimänsä voimassaolo riippuu sopimuksesta ja rekisteröinnistä; se voi siirtyä uudelle omistajalle yhdessä kiinteistön kanssa, jos ehtoja ei toisin määrätty. Käyttöoikeuden päättyminen voi tapahtua sopimuksen päättymisen, keston umpeutumisen, käyttöoikeuden tarkoituksen toteutumisen tai muun lain saneleman perusteella. Esimerkkejä käytönoikeuksista ovat oikeus kulkuväylään, vesihuollon putkistojen käyttö tai lisäkäyttöoikeudet pientalotontteihin.