Käyttäytymisterapian

Käyttäytymisterapia, suomenkielinen termi behavioraaliselle terapialle, on psykoterapian muoto, joka keskittyy tunnistettavien ja mitattavien käyttäytymismallien muuttamiseen. Sen perusperiaatteena on, että opittua käyttäytymistä voidaan myös opettaa uudelleen. Terapiassa pyritään ymmärtämään, miten ympäristötekijät, kuten palkinnot, rangaistukset ja assosiaatiot, vaikuttavat ihmisen toimintaan. Tavoitteena on vähentää haitallisia tai epätoivottuja käyttäytymismalleja ja edistää toimivampia ja sopeutuvampia tapoja reagoida.

Käyttäytymisterapia hyödyntää usein erilaisia tekniikoita. Altistusterapia on yleinen menetelmä esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, jossa henkilöä altistetaan asteittain pelätyille tilanteille tai kohteille hallitussa ympäristössä. Järjestelmällinen herkkyydestä poistaminen on toinen tekniikka, joka yhdistää rentoutumisharjoituksia ja asteittaista altistumista. Token economy -järjestelmää käytetään usein ympäristöissä, joissa halutaan vahvistaa positiivista käyttäytymistä palkitsemalla sitä konkreettisilla symboleilla, jotka voidaan vaihtaa suurempiin palkintoihin. Vahvistamisen periaatteet, kuten positiivinen vahvistaminen ja negatiivinen vahvistaminen, ovat keskeisiä käyttäytymisterapian menetelmissä.

Käyttäytymisterapiaa voidaan soveltaa monenlaisiin ongelmiin, kuten fobioihin, pakko-oireiseen häiriöön, syömishäiriöihin, päihderiippuvuuksiin ja kehityksellisiin häiriöihin. Se on erityisen tehokas, kun kohdistuu selkeästi määriteltyihin käyttäytymisongelmiin. Terapiassa korostetaan usein yhteistyötä asiakkaan kanssa ja asetetaan konkreettisia, mitattavia tavoitteita. Käyttäytymisterapia voi olla lyhytkestoista ja keskittyä tietyn ongelman ratkaisemiseen tai pidempikestoista riippuen hoidettavasta asiasta.