Kytkentähäviöiden

Kytkentähäviöillä tarkoitetaan energiahäviöitä, jotka syntyvät sähköisissä kytkentäelementeissä, kuten releissä, kontaktoreissa ja kytkimissä. Nämä häviöt johtuvat pääasiassa kytkimen tai kontaktin resistanssista. Kun virta kulkee kytkimen läpi, tämä resistanssi aiheuttaa tehohäviön, joka ilmenee lämpönä. Häviöiden suuruus riippuu virran suuruudesta ja kytkimen resistanssista Ohmin lain mukaisesti (P = I²R).

Kytkentähäviöt ovat yleisimpiä suuritehoisissa sähköjärjestelmissä, joissa virrat ovat huomattavia. Ne voivat vaikuttaa järjestelmän energiatehokkuuteen, sillä hukattu energia ei tee hyödyllistä työtä, vaan vapautuu lämmöksi. Tämä voi lisätä jäähdytystarvetta ja käyttöikää lyhentävien lämpötilojen nousua kytkentäelementeissä.

Kytkentähäviöiden minimoimiseksi käytetään usein kytkentäelementtejä, joilla on mahdollisimman pieni kontaktiresistanssi. Materiaalivalinnoilla ja kytkentäpinnan suunnittelulla pyritään vähentämään resistanssia. Myös kytkentäelementin mitoitus virran mukaan on tärkeää; ylikuormitetut kytkimet kärsivät suuremmista häviöistä. Joissain tapauksissa kontaktorien tai releiden käyttöä voidaan vähentää tai korvata puolijohdekomponenteilla, joissa ei ole mekaanisia kosketuspintoja ja siten kytkentähäviöitä perinteisessä mielessä.