Kynnyksen

Kynnyksen on kynnys-sanan genetiivi eli omistussija, joka viittaa useisiin saman juurta oleviin merkityksiin. Pääasiallisena merkityksenä suomen kielessä on kynnys (kynnys) arkkitehtoninen: ovikynnys on oven alareunaan sijoittuva lattialta toiseen tilaan rajava taso, joka toimii sekä asennoltaan että käytöltään törmäyksen ja läpikulun estäjänä. Kynnystä käytetään laajemmin myös kuvainnollisesti rajapinnan tai aloituspisteen merkityksenä, esimerkiksi jonkin tilan tai tilanteen rajakohdassa.

Käyttötavat ja merkitysten laajentuminen: Kynnyksen käsite ulottuu arkkitehtuurin ulkopuolelle kuvaamaan rajaa kahden tilan välissä ja samalla porttina tai pääsyynä toiseen tilaan. Tämä abstrakti ajatus on laajennettuna käytössä muun muassa tilastotieteessä ja fysiikassa, joissa puhutaan kynnysarvosta eli arvosta, jonka ylittyessä tapahtuu muutos tai reaktio. Sensoryiskynnys tarkoittaa esimerkiksi sitä minimiliikettä, joka laukaisee aistinvaraisen vastauksen. Näin kynnystä käytetään määrittelemään, missä vaiheessa ilmiö tulee havaittavaksi tai missä vaiheessa reaktio käynnistyy.

Käyttö kielessä ja sanastossa: Kynnystä käytetään sekä konkreettisina että kuvainnollisina ilmauksina. Esimerkiksi ilmaisussa oven kynnyksen yli astuminen viittaa konkreettiseen siirtymiseen tilasta toiseen, kun taas ilmauksia kuten herkkyyskynnys käytetään kuvaamaan mittariaan tai rajaa, jonka yli jotain havaitaan tai tapahtuu. Kynnyksen käsitteellistä roolia voidaan kuvata myös yleisellä rajapinnan ja rajan käsitteenä sekä ontologia- että käytäntö-viitteissä.

Kielitieteellisesti kynnyksen muoto on kynnys ja sen genetiivinen muoto kynnyksen. Sana on suomen kielen vanhaa perintöä ja esiintyy laajalti sekä arkipäiväisessä että teknisessä puheessa.