Kylmätyöstömenetelmien

Kylmätyöstömenetelmillä tarkoitetaan valmistusprosesseja, joissa työkappaleita muokataan muovattaviksi ilman huomattavaa lämmitystä, yleensä huoneenlämmössä tai sen lähellä. Näiden menetelmien keskeinen etu on, että materiaalin lujuus ja kovuus usein kasvavat työstön aikana, mikä mahdollistaa tarkempien mittojen ja parempien pintojen saavuttamisen verrattuna kuumatyöstöön. Kylmätyöstö myös vähentää materiaalin kutistumista ja muodonmuutoksia jälkikäsittelyssä.

Yleisimpiä kylmätyöstömenetelmiä ovat esimerkiksi kylmävalssaus, kylmäveto ja takominen. Kylmävalssauksessa metalli ajetaan valssien välistä sen muodon muuttamiseksi, ja sitä käytetään usein teräslevyjen ja -profiilien valmistuksessa. Kylmävedolla puolestaan vedetään metallia muotin läpi sen paksuuden pienentämiseksi ja pituuden kasvattamiseksi, mikä on yleistä lankojen ja putkien tuotannossa. Kylmäkalaisuudessa metallia muokataan paineella muotin avulla, jota käytetään muun muassa sylinterien ja erilaisten akselien valmistukseen. Myös kylmäleikkaus ja kylmästanssaus ovat kylmätyöstömenetelmiä, joilla materiaalia irrotetaan tai muokataan leikkaamalla tai lävistämällä.

Kylmätyöstö vaatii tyypillisesti enemmän voimaa kuin kuumatyöstö, mutta sen tuottamat osat ovat usein mittatarkempia ja niillä on parempi lujuus ja pinnanlaatu. Menetelmät sopivat erityisesti suurien sarjojen valmistukseen, jossa automaatio on tehokasta ja materiaalihävikki vähäistä.